taivuttelua

Kaiken kaikkiaan saldo näyttää jääneen 23/37 eli kuinka monta istutetuista siemenistä iti. Siis sellaista 62 % luokkaa. Ei sinänsä huono siihen nähden, että istutin jokaista lajiketta vain yhden siemenen, eli kaikki vastuu oli yhden niskoilla. Pitää mietiskellä, josko kehtaisi vielä uudelleen kokeilla noita itämättömiä. Tilasta alkaa kyllä pikku hiljaa olla puute (tai ei tilasta niinkään, vaan valoisista paikoista).

Hassua oli, kun ihmettelin miksei yksi istuttamistani herneistä idä ollenkaan. Tongin sitten multaa ja eihän sieltä mitään siementä edes löytynyt. Olen tainnut epähuomiossa jättää istuttamatta koko yksilön - hyvähän siinä sitten on ihmetellä miksei mitään tapahdu. Toivottavasti chileille ei ole käynyt samaa juttua. :-)

Suurin osa (18 kpl) taimista on siirretty jo isompiin purkkeihin. Niitä ei paljon näytä haittaavan, vaikka ulkona pakkanen huitelee 15 -20 asteen kieppeillä (kts. kuva). Luonnonvaloa onneksi on jo runsaasti, minkä kyllä huomaakin seuraavasta kuvasta:

Taimilaatikon saa useampaan otteeseen kääntää ympäri, ettei chileistä tule aivan muotopuolia. Toivottavasti tuolla ei ole haittavaikutuksia pituuskasvuun. Muistelen joskus bilsantunnilla kuulleen puhuttavan siitä, että valoa kohden taipuminen johtuu siitä, että kasvi alkaa erittää varjopuolelle enemmän jotain ainetta - valopuolelle tätä ainetta ei tule. Tästä sitten seuraa se, että kasvi ikäänkuin kasvaa enemmän varjopuolelta ja pakottaa taimen kääntymään valoa kohden. Korjatkoon joku, jos paremmin tietää (ja mitä se ko. mystinen aine on?)